fbpx

preklinikka tampereen lääkiksessä

Mikä se preklinikka on ja mitä siellä tehdään?

Nuo kysymykset pyöri ainakin mun päässä lukiossa, kouluun hakiessa ja vielä just ennen lääkiksen alkua. Mietitytti, että millaista opiskelu olisi: onko pelkkää teoriaa, päästäänkö näkemään potilaita ja milloin sen kandin arvonimen saa? Nyt kun lääkistä on takana jo yli 1,5 vuotta, voin hyvillä mielin jakaa keräämääni tietoutta Tampereen lääkiksen preklinikasta.

Lääketieteellinen koulutus jakautuu kahteen vaiheeseen: preklinikkaan ja klinikkaan. Preklinikka on aikaa ennen sairaalaa. Kun klinikassa opiskelijat viilettävät sairaalan käytäviä pitkin lääkärintakit hulmuten, preklinikassa vietetään paljolti aikaa nenät kiinni kirjoissa opiskellen tarvittavaa teoriapohjaa lääkärinä toimimiselle. Tampereella preklinikka kestää 3,5 vuotta.

Ensimmäiset kaksi vuotta Tampereella kuluvat suurimmaksi osaksi terveen kehon toimintaa opiskellen. Tällöin opiskelemme fysiologiaa, anatomiaa, histologiaa (=kudosoppi), embryologiaa (=yksilönkehitystä), farmakologiaa (=lääkkeitä) ja monia muita asioita aina välillä sivuten tärkeimpiä sairauksia. Toisen vuoden opintojen jälkeen koittaa odotettu hetki: meistä tulee lääketieteen kandidaatteja! Kolmas vuosi ja ensimmäinen puolikas neljännestä vuodesta kuluvat jo erilaisia sairauksia ja niiden diagnostiikkaa opiskellen. Syy tähän pitkään preklinikkaan on opintojen rakenteessa. Muissa yliopistoissa klinikkavaiheeseen kuuluu enemmän teoriaopintoja kuin Tampereella, koska me opiskelemme samoja asioita jo preklinikan aikana. Tämä mahdollistaa klinikassa sen, että olemme ison osan ajasta sairaalalla.

Preklinikassa opiskelu ei kuitenkaan vastoin harhaluuloja ole pelkkää kirjojen pänttäämistä. Silloin opetellaan myös lääkärin perustaitoja heti ensimmäisestä vuodesta lähtien, kuten elvytystä, verinäytteenottoa, kanylointia, suturointia ja monenlaisia tutkimusmenetelmiä esimerkiksi korvien tutkimista varten. Käytännön harjoitukset tuovat mukavaa vaihtelua teoriapainotteisen opiskelun lomaan.

Meillä opiskelu preklinikassa koostuu tyypillisesti luennoista, PBL-istunnoista, ryhmätöistä, kliinisistä harjoituksista ja seminaareista. PBL eli problem based learning tarkoittaa opiskelumetodia, jossa opiskelijat keskustelevat tutoropettajan ohjaamana potilastapauksesta. Istunnossa pohditaan aluksi potilastapaukseen liittyviä asioita aiemmin opittujen tietojen pohjalta, jonka jälkeen tapauksesta muodostetaan oppimistavoitteet. Istunnon jälkeen on aiheeseen liittyviä luentoja ja itseopiskelua. Seuraavalla kerralla puhutaan opituista asioista ja yhdistetään ne potilastapaukseen. Tämän jälkeen tutoropettaja antaa jälleen uuden keissin, jota pohditaan. Potilastapaus voisi esimerkiksi ensimmäisen vuoden Hapen saanti -jaksolla kertoa sydänkohtauksen saavasta henkilöstä, jonka jälkeen oppimistavoitteiksi voisi valikoitua sydämen normaali rakenne, histologia, embryologia ja toiminta. Kolmannen vuoden Rintakipu ja hengenahdistus -jaksolla vastaavasta tapauksesta oppimistavoitteiksi voisi sen sijaan valikoitua esimerkiksi sydämen patologiset muutokset, sydän- ja verenkiertoelimistön lääkkeet, sydänsairaudet ja niiden patogeneesi.

Itse olen kokenut tämän opiskelutyyliin hyväksi, koska tutoristunnot pakottavat opiskelemaan asioita tasaiseen tahtiin. Pelkkiin luentoihin pohjautuva opetus ei ehkä olisi sopinut minulle, vaikka aluksi introverttinä pohdin ryhmätyöskentelyn sopivuutta minulle. Pidän myös siitä, että Tampereella opiskeltavat asiat ovat elinryhmittäin eikä kursseittain. Toisin sanoen yhdellä kertaa opiskellaan esimerkiksi verenkiertoelimistön anatomia, fysiologia, embryologia ja histologia, kun taas kurssimuotoisessa opiskelussa yhdellä kurssilla opiskeltaisiin koko kehon anatomia, toisella histologia kaikista elinjärjestelmistä, kolmannella embryologia ja neljännellä kaikki farmakologia. Tämä tuo mukavaa vaihtelua opiskeluun eikä yleensä ehdi kyllästyä yhteen aiheeseen kun niitä on useampia kerralla.

Jakso päättyy melkein aina tenttiin. Koska meillä opiskellaan useita aiheita kerralla, luonnollisesti myös tentti on kaikkien näiden aineiden kokonaisuus. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tenttiviikolla on vain yksi tentti, johon lukemiseen voi keskittää kaiken tarmonsa useampiin kurssitentteihin lukemisen sijaan. Poikkeuksena tästä ovat kielten opinnot, joita voi olla samaan aikaan muiden opintojen kanssa. Opiskelija voi myös halutessaan opiskella jotain muuta perusopintojen lisäksi saadakseen esimerkiksi 15 opintopistettä valinnaisia opintoja täytettyä tai ihan vain omaksi ilokseen.

Asiat, joista kirjoitin, koskevat Tampereen lääketieteellistä. Yhteistä kaikille lääketieteen koulutuksille Suomessa on kuitenkin se, että tyypillisesti kahden ensimmäisen vuoden aikana käydään läpi terveen kehon toimintaa, jonka jälkeen siirrytään sairauksiin. Jokaisesta yliopistosta voi valmistua lääkäriksi noin kuudessa vuodessa ja kaikkialta valmistuu hyviä lääkäreitä. Suurimmat erot tulevatkin opintojen rakenteesta ja siitä, miten ne on järjestetty.

Tsemppiä yhteishakuun ja tervetuloa Tampereelle <3


Facebook
LinkedIn
Elina Öljymäki
Elina Öljymäki

Olen teekkaritaustainen toisen vuoden lääkisopiskelija Tampereelta. Suosikkihommiani on kissan kanssa kotoilu ja kirurgin urasta haaveilu kaakaota hörppien.

Tsekkaa myös nämä!

Merkityksellisen työn äärellä: Haastattelussa Attendo

Merkityksellisen työn äärellä -juttusarjassa haastatellaan yrityksiä, jotka tarjoavat työmahdollisuuksia korkeakoulutaustaisille osaajille. Haastattelimme nyt Attendoa, joka on Suomen johtava hyvinvointialueiden kumppanina toimiva, julkisten

Lautapelejä, rajoja ja rakkautta

Antoisa työharjoittelu ja kesätyö lastensuojeluyksikössä avasivat paitsi silmät, myös oven työelämään ja antoivat suunnan sosionomin uralle. Tutustu Eerika Pakan urapolkuun. Kaupallisessa yhteistyössä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *