fbpx

Miten päädyin opiskelemaan logopediaa ja mitä se on?

Opiskelen ensimäistä vuotta logopediaa Oulun yliopistossa. Minulle, kuten monelle muullekin logopedian opiskelijalle alan olemassaolo selvisi vasta lukion puolen välin jälkeen. Osa on löytänyt alan vasta välivuonna tai jopa paljon myöhemminkin. Siinä missä lääkärin, opettajan, lakimiehen ja sairaanhoitajan ammattikuvat ovat suhteellisen selvät kaikille, harva lopulta tietää, mitä puheterapeutti tekee työkseen. Suurin osa logopedian opiskelijoista siis hakee valmistuttuaan Valviralta laillistusta puheterapeutiksi. Lisäksi meistä voi valmistua tutkijoita, opettajia sekä asiantuntijoita. Kuitenkin tälläkin koulutuksella voi työllistyä yllättäviinkin tehtäviin, onhan esimerkiksi uutisankkuri Pirjo Nuotio koulutukseltaan puheterapeutti. 

Minä päädyin logopedialle jopa harvinaisen suoraa tietä ja olen hyvin kiitollinen siitä. Pääsin lukiossa tutustumaan puheterapeutin ammattiin ja innostuin siitä silloin. Toki pyörittelin sataa vaihtoehtoa päässäni viimeiseen asti, sillä olen niitä ihmisiä, joita kiinnostaa hurjan moni asia – ja sitten on vaikea valita. Siihen logopedia on täydellinen ratkaisu: se yhdistää lääketiedettä, psykologiaa, kielitiedettä, yhteiskunnallisia aiheita, työ on ihmisläheistä ja sen keskiössä on auttaminen… Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Nyt tiedän jo, että vaikka pääsin seuraamaan päiväksi puheterapeutin työtä, näin siitä vain pikkuriikkisen murusen. Puheterapeutin asiakaskunta koostuu kirjaimellisesti kaiken ikäisistä ihmisistä vauvasta vaariin. Lisäksi siinä, missä asiakaskunta on laaja, on kuntoutettavien häiriöiden kirjo vielä laajempi. Kun opintojen myötä alasta selviää päivä päivältä enemmän, innostun myös sen mukana yhä enemmän alan monipuolisuudesta. Kuinka huippua on, että jos työelämässä “väsyn” tekemään tiettyä työnkuvaa, vaihtoehtoja löytyy saman koulutuksen alta huima määrä. Logopediassa yhdistyy siis monipuolisuus, työtehtävien ja opiskeltavien asioiden laaja kirjo, akateemisuus, mahdollisuudet haastaa itseään ja oppia uutta loputtomasti sekä se, että täältä valmistuttuaan saa kuitenkin valmiin ammattinimikkeen ja 100% työllistymismahdollisuudet. Lisäksi minulle oli ja on edelleen tärkeää työllistyä ihmisläheiselle alalle ja mieluiten terveydenhuollon kentälle. Puheterapeuttina pääsen pohtimaan diagnooseja ja hoitokeinoja, mutta vielä tärkeämpänä, pääsen mukaan näkemään onnistumisen kokemuksia, onnea, iloa ja kuntoutuksen onnistuneita lopputuloksia. 

Meillä Oulussa ensimmäisen vuoden opinnot koostuvat pitkälle sivuainekursseista ja neljästä logopedian ns. “omasta” kurssista. Pitkälti kuitenkin kaikki on tähän mennessä ollut vain pintaraapaisuja sieltä täältä. Huhut (ja opinto-opas) kertovat, että ensi vuonna sukelletaan jo reilusti pintaa syvemmälle, kun syksyllä alkavat mm. “Lasten ja nuorten kommunikoinnin, kielen ja puheen häiriöiden arviointi ja diagnostiikka” sekä “Lasten ja nuorten kommunikoinnin, kielen ja puheen häiriöiden kuntoutus I” -kurssit. Kevätlukukauden puolella me saammekin sitten jo ensimmäiset omat terapia-asiakkaat ja opintojen aikana pääsemme Oulussa kuntouttamaan itse 4 asiakasta. Näihin saamme tietenkin omat ohjaavat opettajat, jotka ovat taustatukena jatkuvasti. En malta odottaa tulevia opintoja! Logopedian opiskelu on normaalitilanteessa todella käytännönläheistä ja opetus koostuu luentojen lisäksi suuresta määrästä isompia ja pienempiä harjoituksia. Olen myös hyvin kiitollinen siitä, että meille ykkösillekin on yritetty etäluennoilla havainnollistaa mahdollisimman monipuolisesti asioita videoiden muodossa. Vanhempien vuosikurssien terapiat pyörivät myös normaalisti, joten käytäntö on pyritty säilyttämään mahdollisimman hyvin näin etäaikanakin. 

No minkälaista se opiskelu on sitten ollut? Tätä kysymystä olen pohtinut itsekin ja palaan aina mielessäni lähtöruutuun ja vastaukseen “mielenkiintoista, mutta en tiedä vielä”. Tarkennuksena tähän, olen opiskellut logopediaa kohta vuoden ja suorittanut kyllä kaikki tarvittavat kurssit, mutta pandemiatilanteesta johtuen tämän taustalle kätkeytyy vain loputtomasti olohuoneen nurkassa sijaitsevan pöytäkoneen ääressä kökötettyjä tunteja. Olen satunnaisesti käynyt koulun kirjastossa, satunnaisesti nähnyt kavereita ryhmätyön merkeissä ja satunnaisesti käynyt koulun ruokalassa syömässä, mutta en ole ollut yhdelläkään luennolla paikan päällä. Tämän takia haluan vastata itsellenikin, että en tiedä vielä minkälaista logopedian opiskelu on. Sen tiedän, ettei se onneksi tällaista voi normaalitilanteessa olla. Suurena tukena tässä etäopiskelussa on toiminut meidän fuksien Whatsapp- ryhmä. Pienen aloituspaikkamäärän vuoksi meillä on ihanan pieni, tiivis ja puhelias porukka. Ryhmään voi siis heittää huoletta kysymyksiä sekä voivotuksia ja usein onkin ihana huomata, ettei olekaan yksin. Tiivistettynä: vaikka etäopiskelu on raskasta, luennot tuntuisivat paikan päällä varmasti aivan erilaisilta ja tiedostan menettäväni fuksivuodesta paljon, olen tullut tämän vuoden aikana silti siihen tulokseen, että en olisi voinut omaa alaani paremmin valita. 

En osaa suositella logopediaa vain tietyntyyppisille ihmisille. Logopedia on monipuolinen ala ja siksi ei ole yhtä tiettyä muottia, johon alalle hakevienkaan täytyisi sopia. Alavalintaa voi harvoin tietää täysin varmaksi ennen kuin kokeilee, mutta intuitio ja oma kiinnostus kantaa pitkälle.

Anni Grekula
Olen ensimmäisen vuoden logopedian opiskelija ja kertoilen opinnoista instagramissa tilillä @annilogolla. Tykkään pitkistä unista, aurinkoisista kävelylenkeistä ja hyvästä ruuasta!

Facebook
LinkedIn

Tsekkaa myös nämä!

Merkityksellisen työn äärellä: Haastattelussa Saarni Cloud

Merkityksellisen työn äärellä: Haastattelussa Saarni Cloud  Merkityksellisen työn äärellä -juttusarjassa haastatellaan yrityksiä, jotka tarjoavat työmahdollisuuksia korkeakoulutaustaisille osaajille. Haastattelussa on tällä kertaa Saarni

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *