Kaksi polkua luokanopettajan opintoihin

Liisa-Maija

Minun polkuni luokanopettajaopintoihin sai alkunsa lukiosta. Haaveammattini ovat vaihdelleet eläinlääkäristä rekkakuskiin ja poliisiin. Eli urapolkuni ei ole todellakaan ollut selvä heti alkujaan. Kuitenkin, kun mietin lapsuuttani, muistan itseni opettamassa eskari kirjastani asioita pikkuveljelleni. Eli haave opettajasta on kuitenkin kulkenut mukana pidempään, mutta hitusen piilossa. Lukiossa aloin haaveilemaan liikunnanopettajan ammatista. Tämä kumpusi urheilutaustastani sekä ihanista lukion liikunnan opeistani. Jossain kohtaa aloin myös miettimään luokanopettajaa ja aineopettajaa varavaihtoehtoina.

Koitti kevät 2019 ja tähtäsin ensimmäisenä liikuntatieteelliseen ja toisena vaihtoehtona minulla oli luokanopettaja. Tuon kevään aikana työskentelin Seinäjoella ala-asteella ja olin mukana melkeinpä jokaisella liikuntatunnilla. Tässä kohtaa minulle alkoi valkenemaan, etten ehkä sittenkään halunnut pelkäksi liikunnanopettajaksi. Luokanopettajan työtä seuraten huomasin sen olevan todella monipuolista ja mielenkiintoista työtä. Niinpä päädyin siihen tulokseen, että luin ainoastaan VAKAVA-kokeeseen enkä panostanut liikunnan materiaaleihin ollenkaan. Ensimmäisellä hakukerralla ei kuitenkaan koulupaikkaa auennut, joten aloitin välivuodeksi kasvatustieteen perusopintojen opiskelun avoimen yliopiston kautta kansalaisopistossa.

Koitti kevät 2020 ja korona. Tämä sotki pääsykokeissa sen mihin olin lähtenyt valmistautumaan. Tuloksena kohdalleni tuli siis uusi välivuosi. Nyt päätin äitini ehdotuksesta lähteä Etelä-Pohjanmaan opistolle vuodeksi kasvatustieteen linjalle. Siellä jatkoin erityispedagogiikan perusopintoihin avoimessa ja tätä kautta innostuin erkasta toden teolla. Sain suoritettua myös mm. kieliopinnot. Vuosi oli todella antoisa ja se valmisti todella hyvin korkeakouluopintoihin.

Sitten lopulta koitti se minun vuoteni, kun onni potkaisi, eli 2021. Sain yhteishaun kautta opiskelupaikan Oulun yliopistosta luokanopettajaopintoihin sekä avoimen väylän kautta olisin saanut opiskelupaikan Turun yliopistoon, mutta valitsin Oulun. Tätä helpotuksen ja onnen määrää ei oikein sanoin pysty kuvailemaan. Muutto tänne tietysti jännitti, mutta kämpän löytäminen ja itse muuttoprosessi meni kohdallani onneksi helposti. Nyt, kun opintoja on takana noin kuukausi voin kyllä sanoa, että pääsin opiskelemaan oikeaa alaa. Opinnot tuntuvat juuri omalta ja aiheet ovat mielenkiintoisia. En malta odottaa, kun päästään kunnolla vauhtiin.

Näin aiempien opintojen kanssa alku on ollut hieman stressaavaa. On täytynyt tehdä erilaisia hakemuksia hyväksiluvuista sekä sovittaa lukkariin toisen vuosikurssin opintoja jo käytyjen opintojen tilalle. Molemmat perusopintokokonaisuudet sain helposti suoritetuiksi. Kasvatustieteen perusopintoja täytyy ainakin täällä Oulussa täydennellä hieman ensimmäiseen kolmeen kurssiin. Tietysti myöskin osallistua harkkakoulupäiviin, joita odotan. On hienoa, kun näin heti ensimmäisenä syksynä pääsee jo käymään lyhyitä harkkajaksoja. Kieliopinnoista olen tehnyt hakemukset, mutta päätöstä en ole vielä saanut. Jos siellä lueskelee joku, joka aikoo välivuottaan viettää avoimen opintojen parissa, niin suosittelen kyllä ehdottomasti. Täällä Oulun suunnilla meillä ”nopeuttajilla” on omat pienryhmät, joille oli jo valmiiksi koulutussuunnittelijoiden toimesta katsottu muutamat kurssit, mitä käydä suoritettujen perusopintojen tilalla.

Tällä huimalla kuukauden kokemuksella minulla ei ole vielä ihan hirveästi kerrottavaa opinnoista, mutta ainakin tehtäviä ja deadlineja on huimasti. Meillä ensimmäinen puoli vuotta tulee koostumaan orientoivista opinnoista, kasvatustieteen kolmen ensimmäisen kurssin täydennyksistä, matematiikasta, käsitöistä ja musiikista sekä aineopintojen yhdestä kurssista ja viestintäopinnoista, jotka olivat juuri näitä ”nopeuttajille” suunnattuja kursseja. Erityispedagogiikan opintoja aion jatkaa ja yrittää hakea niihin sivuaineopinto-oikeutta.

Lopuksi haluan vielä todeta, että välivuosista ei todellakaan ole haittaa. Joillakin se omalle polulle pääseminen vie hetken pidempään kuin toisilla. Itse koen myös, että nämä pari vuotta kasvattivat ja valmistivat minua sekä selkeyttivät toiveitani tulevaisuudesta. Nyt, kun mietin sitä, että olisin päässyt suoraan lukiosta ensimmäisellä haulla Tampereelle, koen tämän reitin itselleni juuri oikeaksi. Tsemppiä kaikille lukijoille sen oman polun löytämiseen!

Anni

Kiinnostukseni luokanopettajaopintoja kohtaan sai alkunsa ylioppilasjuhlien jälkeen loppuvuodesta 2018. Koko lukion ajan olin ollut melko varma siitä, että tähtään opiskelemaan psykologiaa. En ollut edes miettinyt sen suuremmin muita vaihtoehtoja. Kirjoitin yliooppilaskirjoituksissa viimeisenä aineena psykologian syksyllä 2018. Kirjoitusten ja niihin lukemisen pohjalta ymmärsin, että en ole tarpeeksi kiinnostunut psykologiasta yrittääkseni opiskelemaan sitä mahdollisesti useamman vuoden ajan.

En vielä omissa ylioppilasjuhlissanikaan tiennyt mikä minusta tulee “isona”. Sain kuulla monilta juhlissani olleilta vierailta, että olen hyvä lasten kanssa, ja että olenko harkinnut kasvatusaloja. Tässä vaiheessa voinkin kiittää kyseisiä sukulaisia, jotka saivat minut tosissaan pohtimaan kasvatustieteellisen opintoja!

Päädyinkin siis lopulta hakemaan kevään 2019 haussa luokanopettajaksi ja VAKA-opeksi Helsingin yliopistoon. Ja oi kyllä, ainoastaan Helsingin yliopistoon. Haluni muuttaa pääkaupunkiseudulle oli niin kova, etten edes harkinnut muita kaupunkeja. Näin jälkikäteen ajateltuna, ei kovin viisasta, mutta ainakin otin haasteen vastaan tosissaan! Luin koko kevään 2019 intensiivisesti VAKAVA-kokeeseen ja olin myös etävalmennuskurssilla. Alusta asti asenteeni lukemista kohtaan oli kaikki tai ei mitään.

Kova työ palkittiin ja pääsin VAKAVA-kokeesta jatkoon luokanopettajan soveltuvuuskokeisiin Helsinkiin. Kesäkuussa 2019 jännitin vatsa kipeänä Siltavuorenpenkereellä omaa haastatteluvuoroani ja olin täysin varma, että tulen jäätymään, enkä saa sanaa suustani. Ja kuten asiaan kuuluu, haastattelun jälkeen päästyäni ulos, aloin itkemään ja oloni oli täysin epäonnistunut.

Kuitenkin, heinäkuussa 2019, ollessani odotushuoneessa psykologin vastaanotolle, katsoin jälleen kerran Opintopolusta, olisivatko tulokset sattuneet tulemaan. Ja siinä se sitten oli, minut oli hyväksytty Helsingin yliopistoon luokanopettajaopintoihin ensimmäisellä hakukerralla! Olin suunnattoman ylpeä itsestäni (tätä tapahtuu harvoin). Olin päässyt ensimmäiseen hakutoiveeseen sisälle, ja tottakai otin paikan vastaan.

Elokuussa 2019 muutin poikaystävänin kanssa pääkaupunkiseudulle kaiken uuden edessä. En ollut tuossa vaiheessa edes kokonaan sisäistänyt, että aloittaisin yliopisto-opinnot. Lukio-opinnoistakin tuntui olevan vain vähän aikaa. Syksy 2019 oli itselleni raskas, sillä en orientoitunut yliopisto-opintoihin kovin hyvin. Olen hyvin vaativa itseäni kohtaan ja tämä näkyi myös opinnoissani. Lopputulemana uuvuin loppuvuodesta täysin. Sinnittelin kuitenkin muutaman kuukauden kevätlukukaudelta, jonka jälkeen jouduin kuitenkin jäämään sairaslomalle burn outin vuoksi. Tähän kaikkeen johti varmasti sekin, että olin jo opintojen alusta asti pohtinut sitä, onko ala sittenkään minua varten.

Toivuin kevään 2020 ilman mitään opintoja. Loppukeväästä vointini oli jo niin hyvä, että päätin ottaa opintoja kesälle, jotta saisin hieman kirittyä muita. Nuo opinnot olivat kuitenkin pääasiassa yleisen ja aikuiskasvatustieteen opintoja, sillä olin melko varma siitä, että hakisin syksyllä 2020 vaihtoa kyseiseen opintosuuntaan.

Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä päätin katsoa vielä syksyn ajan, että alkaisivatko opeopinnot kiinnostamaan yhtään enempää. Ja ne alkoivat! Koen korona-ajan opintojen sopineen minulle hyvin, sillä sain keskittyä rauhassa kotona katsomaan luentoja ja tekemään vaadittuja suoritteita. Syksyn jälkeen jatkoin keväällä 2021 edellisen vuoden kesken jääneitä kursseja kyseisen vuoden ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Kaikki opinnot olivat edelleen etänä.

Otin kesälle 2021 viimeisen kurssin YAKT:n perusopinnoista ja sain kesän loppuun mennessä suoritettua yhden sivuainekokonaisuuden. Tämä luonnollisesti keventää kolmannen vuoden opintoja hieman.

Nyt kun eletään lokakuuta 2021, on minulla takana huikea monialainen harjoittelu kolmasluokkalaisten oppilaiden kanssa. Harjoittelu on tähän astisista opinnoistani merkittävin kokemus, sillä se vahvisti omaa opettajaidentiteettiäni, ja ensisijaisesti sitä, että olen kykenevä opettajan työhön kaikista pohdinnoistani huolimatta. Itseasiassa luonteenpiirteeni sopivat erityisen hyvin opetyöhön! Koen tämän ensimmäisen kunnollisen (7 vko) kokemuksen antaneen minulle enemmän kuin aikaisemmat opinnot yhteensä. Tähän vaikuttaa varmasti se, että harjoittelun ohjaaja oli maailman osaavin ja kannustavin, jonka lisäksi opetusluokka oli aivan huikea!

Voin helpottunein ja itsevarmoin fiiliksin jatkaa opettajaopintoja, ja mennä kohti kandidaatintutkielman kirjoittamista sekä maisterivaihetta. Luottavaisena itseeni ja ennen kaikkea ylpeänä siitä, että kaikista pohdinnoista ja vaikeuksista huolimatta olen edelleen tällä tiellä!

Opeopintoihin liittyviä ajatuksia ja sisältöä pääset seuraamaan meidän Instagram-tililtä: @opematkalla.