fbpx

Mikä ihmeen välivuosi?

Kuten monet muut, myös mä jopa pelkäsin välivuotta. Vuosi kuulostaa niin hirveen pitkältä ajalta, etenkin jos kaikki kaverit pääsee jo opiskelemaan, ja koko vuoden joutuisi viettämään yksin. Ajattelin, että välivuosi on turhaa ajanhukkaa, ja sananmukaisesti jokin ”välitila” elämässä. Myöhemmin oon tajunnut, ettei asia todellakaan ole noin. Välivuosi sanana antaa tosi harhaanjohtavan kuvan siitä, että elämä olisi tauolla, vaikka todellisuudessa ainoa asia joka on tauolla, on jossain koulussa kirjoilla oleminen.

Välivuosi ei todellakaan ole välitila. Jotkut rakastuvat, menevät kihloihin, menevät naimisiin. Toiset käyvät töissä, löytävät intohimon uudelta alalta tai ainakin varmistuksen alasta, jolle eivät ainakaan halua. Toiset matkustelevat, tapaavat uusia ihmisiä, kokevat uusia kokemuksia ja luovat unohtumattomia muistoja. Toiset aloittavat jo unelma-alansa opiskelun, esim. avoimessa yliopistossa. Toiset parantelevat sairauttaan tai esim. mielenterveydenhäiriötään, jopa vuodepotilaina. Jotkut muuttavat ekaa kertaa pois vanhemmiltaan, kun taas toisista tulee vanhempia.

Moni pitää yhden tai kaksi välivuotta, kun taas toiselle niitä voi kertyä vaikka 15. Oli niitä vuosia sitten kuinka monta tahansa, useimmat käyvät töissä, kehittyvät ihmisinä ja oppivat uutta. Kuitenkaan viidentoista välivuoden tapauksessa vuosista ei enää puhuta välivuosina – paitsi ehkä vitsillä. Miksi sitten yhden välivuoden tapauksessa puhutaan? En ole itsekään keksinyt parempaa termiä, mutta haluaisin keksiä, sillä tuolla sanalla on tosi vahva stigma. Uskallan kuitenkin väittää ettei yksikään välivuosi ole ollut pelkästään huono, joten miksi välivuosista edes ajatellaan huonona asiana.

Myöskään ammattiin valmistuneiden kohdalla harvemmin puhutaan välivuodesta, vaikka he ilmaisisivatkin halun jatkaa opiskelua. Minkä eron siis lukiosta valmistuminen tekee, että automaattinen oletus on, että opiskelua jatketaan ja mahdollisimman pian. Lukuisia töitä voi tehdä täysin ilman koulutusta tai esim. muutaman kuukauden lyhyellä koulutuksella. Tuntuu, että yhteiskunta haluaa polttaa meidät loppuun uskottelemalla meille, että ainoa oikea tapa edetä elämässä (lukion jälkeen) on jatkaa opiskelua niin pian kuin mahdollista, ja mieluiten korkeakoulussa.

Ite näen tän asian nykyään aika päinvastoin. Vaikka suoraan lukiosta opiskelupaikan saaminen on aivan upea saavutus ja täysin okei, niin jotenkin haluisin suositella kaikille välivuoden pitämistä – etenkin niille, jotka sitä eniten pelkäävät. Suurin osa on ylioppilaaksi päästessään istunut koulunpenkillä vähintään 12 vuotta. Kyllä. 12 vuotta alle kahdenkymmenen vuoden elämästä. Monen arki on koostunut koko ton ajan lähinnä koulusta ja harratuksista. Välivuodelle ”jouduttuaan” monet ovat kohdanneet ”kamalan” asian: vapaa-aika. Se, kun vapaa-aikaa onkin enemmän kuin tekemistä. Ei ole ohjattua koulua, ei läksyjä ja lapsuudessa aloitettu harrastuskin on jo lopetettu. Yhtäkkiä joutuukin istumaan yksin alas miettimään. Mutta juuri se miettiminen, tylsyys ja yksin oleminen tekee monille ihan älyttömän hyvää.

Monet ovat porskuttaneet koulussa, menestyen hienosti ja saaden kehuja vanhemmilta, mutta nyt, kun kukaan ei olekaan arvioimassa koko ajan, joudutkin miettimään, kuka edes olet. Nyt, kun et voikaan enää kuvailla itseäsi sanoilla ”lukio-opiskelija”, ”hyvä koulussa” ”kympintyttö” tai *tietyn lajin harrastaja*, joudut todella miettimään, kuka olet sen tutun ja turvallisen identiteetin alla. Kuka oikeasti pohjimmiltasi olet sen pois revityn kuoren alla. Esim. ”kympin oppilaaksi” itseään kuvaillut havahtuukin olevansa ahkera, sisukas ja perfektionisti myös kaiken arvioinnin ulkopuolella. Sen lisäksi itsestään voi oppia paljon opiskelun varjoon jääneitä luonteenpiirteitä, tärkeitä arvoja ja mielipiteitä. Tutkimustenkin mukaan tylsyys, itsensä kanssa vietetty aika ja mukavuusalueelta poistuminen ovat hyväksi ihmiselle. Toki näitä asioita voi kokea ja itseensä voi tutustua opiskeluaikanakin, mutta monelle itseensä tutustuminen on ollu yksi ”väli”vuosien kantavista teemoista.

Vaikka opiskelupaikan saaminen on hieno saavutus, etenkin jos sen saa tavoittelemaltaan alalta, mua surettaa, että opiskelupaikka nähdään ”oikeana” ja parempana vaihtoehtona. Mua myös surettaa, miten monet ottaa opiskelupaikan vastaan vaan, jotta pääsisivät opiskelemaan ”edes jonnekin”, oli ala itselle mieluisa tai ei. Minä niin kuin varmasti moni muukin on kokenu painostusta opiskelujen alottamisen puolesta. Välivuosi nähdään automaattisesti sinä ”huonompana” vaihtoehtona. Opiskelu on tärkeä ja hieno asia, mutta meidän yhteiskunnassa se nähdään lähes ihmisarvona. Opiskellessa meille syötetään arvosanoja, joilla muokataan käsitystä itsestä ja toisista, ja monilla arvosanat ovat osa identiteettiä.

 

Toivoisin, että saavutuksista, joita ei voi numeroin tai pistein ilmoittaa puhuttaisiin enemmän. Haluaisin antaa parhaat mahdolliset arvosanat kaikille teille, jotka ootte poistunut mukavuusalueelta, alottanut uusia harrastuksia, saanut työpaikan, tavannut uusia ihmisiä, selvinnyt traumasta tai vaikeasta elämäntilanteesta, voittanut pelkonne, ja mikä tärkeimpänä – tutustunut itseenne ja siihen kuka oikeesti ootte sen pinnan alapuolella, ja oppinut rakastamaan itteänne.

Facebook
LinkedIn
@studyansku
@studyansku

Olen 21-vuotias oikishakija ja ikuinen opiskelija. Oikeustieteellisen lisäksi minulla on intohimo psykologiaa kohtaan. Uskon suorittavani molemmat tutkinnot jonain päivänä ja haaveissa onkin työ, jossa voin hyödyntää molempien osaamista sekä jatkuvaa haluani oppia uutta. Matkaani todistusvalinnan kautta kohti yliopistoa voi seurata Instagramissa nimellä @studyansku

Tsekkaa myös nämä!

Merkityksellisen työn äärellä: Haastattelussa Attendo

Merkityksellisen työn äärellä -juttusarjassa haastatellaan yrityksiä, jotka tarjoavat työmahdollisuuksia korkeakoulutaustaisille osaajille. Haastattelimme nyt Attendoa, joka on Suomen johtava hyvinvointialueiden kumppanina toimiva, julkisten

Lautapelejä, rajoja ja rakkautta

Antoisa työharjoittelu ja kesätyö lastensuojeluyksikössä avasivat paitsi silmät, myös oven työelämään ja antoivat suunnan sosionomin uralle. Tutustu Eerika Pakan urapolkuun. Kaupallisessa yhteistyössä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *