Ensihoidosta kohti lääkistä

Olen Janina, 26-vuotias nainen Tampereelta. Alunperin olen muuttanut Päijät-Hämeestä Pirkanmaalle opintojen perässä. Valmistuin lukiosta keskivertopapereilla keväällä 2015 ja aloitin Tampereen ammattikorkeakoulussa ensihoidon opinnot syksyllä 2016. Pidin siis valmistumisen jälkeen välivuoden tehden töitä ja miettien, mitä haluaisin elämälläni tehdä. Suvussani ja perheessäni on paljon sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviä ihmisiä, joten loogisesti itsekin hakeuduin ensihoidon opintojen pariin.

Ensihoidon ammattikorkeakoulututkinto kestää neljä vuotta ja siitä valmistutaan ensihoitaja-sairaanhoitajaksi. Eli sairaanhoitajan ammattitutkinnon saa samalla, jolloin työllistymismahdollisuudet ovat laajemmat. Ensihoitaja voi työskennellä  muun muassa ambulanssissa, päivystyksessä, teho-osastolla tai vuodeosastolla. Itse työskentelin valmistumisen jälkeen kesän ambulanssissa, josta siirryin kirurgiselle osastolle töihin. 

En ole itse se ”stereotyyppinen” lääkishakija, jolle olisi ollut selvää lapsesta lähtien, että haluaisi olla lääkäri. Kipinä lääketieteelliseen hakemisesta syttyi ensimmäistä kertaa ensihoidon opintojen aikana, kun pääsi tekemään moniammatillista yhteistyötä lääkärien kanssa. Tuolloin ajattelin kuitenkin vielä, ettei nollapohjalta aloittaminen ole mitenkään mahdollista tai mun ”huonolla” matikkapäällä ei tule koskaan pääsemään sisälle. 

Koronan puhjettua päätin kuitenkin toisin. Olin ollut vuoden töissä valmistumisen jälkeen ja vihdoin uskalsin hypätä tuntemattomaan. En ollut käynyt lukiossa biologiaa, fysiikkaa tai kemiaa pakollisia kursseja enempää, joten ilmottauduin valmennuskurssille, jossa oli lähiopetusta. Muokkasin rytmini niin, että heräsin (ja herään edelleen) joka päivä kukonlaulun aikaan opiskelemaan. Siitä tämä matka sitten lähti. Pelkkää ruusuilla tanssimista tämä hakuprosessi ei ole ollut, mutta todella antoisaa kyllä.

Aineet alkoivat sujua vaihtelevasti yksi kerrallaan ja mun ensimmäinen lääketieteellisen pääsykoe oli keväällä 2022. Tein hyvällä fiiliksellä tehtäviä niin paljon kuin osasin ja ehdin. Sillä kertaa sain puolet sisäänpääsyyn vaadittavista pisteistä, eli matkani jatkuu edelleen kohti tämän kevään pääsykokeita. Nyt ymmärrystä ja osaamista on tarttunut entistä enemmän ja fiilikset on hyvät pääsykoetta ajatellen. Pian on taas h-hetki!

Olenkin sitä mieltä, että omia unelmia pitää ja kannattaa lähteä tavoittelemaan oli lähtötaso millainen tahansa. Sisulla ja kovalla työllä voi saavuttaa mitä vain.