Vuosi elämää mielialalla

Vuodessa on 365 päivää, joka tarkoittaa samalla 52 viikkoa, 12 kuukautta tai 8760 tuntia. Jokainen vuosi, karkausvuosia lukuunottamatta, on kestoltaan yhtä pitkä. Usein kuitenkin sanotaan, että jokin vuosi on kulunut hyvin nopeasti tai hitaasti, vaikka todellisuudessa sen pituus on ollut sama kuin ennenkin. Seuraavaksi kerron, lähes 365 päivää myöhemmin, miltä näyttää nopea, tiedon- ja tapahtumantäyteinen, fuksivuosi psykologian opiskelijana.

Olen Sonja, 21-vuotias ensimmäisen vuoden psykologian opiskelija Joensuusta, Itä-Suomen yliopistosta. Valmistuin lukiosta vuoden 2021 keväänä, jonka jälkeen vietin välivuoden töitä tehden ja ylioppilastodistusta korotellen. Pitkältä tuntuneen välivuoden päätteeksi sain tiedon unelmieni opiskelupaikasta ja lähdin keltanokkana Itä-Suomeen 500 kilometrin päähän kohti uusia seikkailuja.

Ensimmäiset kuukaudet korkeakouluopiskelijana vierähtivät hyvin nopeasti, sillä uusia asioita oli aluksi loputtomiin. Kaupunki, oma koti, ihmiset ja yliopiston tilat olivat minulle täysin uusia. Vieraassa ruokakaupassa kauppalistan tuotteet eivät enää olleetkaan tutuilla paikoillaan, joten ostosten tekeminen oli aluksi hidasta. Lisäksi opettelin kuuntelemaan uutta murretta, joka alkoi vähitellen tarttua myös minuun. Vuodenvaihteen jälkeen perustin Instagramiin studygram tilin, jonne aloin taltioida uutta arkeani.

Vietin paljon aikaa yliopistolla vuosikurssilaisteni kanssa, joiden tapaaminen oli jännittänyt kovasti. Samanlaisten ihmisten joukossa yliopiston aloitus tuntui hieman helpommalta, ehkäpä jopa kotoisalta. Vuoden päätteeksi huomasin, että ympärilleni muodostunut
ystäväpiiri oli kuin tiimi, toistemme tukiverkko, joka ei pettäisi suurestakaan kuormasta huolimatta. Osallistuimme yhdessä tapahtumiin ja vähitellen vietimme yhdessä aikaa myös vapaa-ajalla.

Luonnollisesti uusien asioiden myötä oli myös paljon opeteltavaa. Oman intohimon opiskeleminen oli inspiroivaa, eikä luennoille herääminen ennen aamukahdeksaa enää tuntunut vaikealta. Opettelin elämään kaukosuhteessa, en vain poikaystäväni, vaan myös perheeni ja ystävieni kanssa. Samalla opettelin omannäköisen arjen luomista uudelle paikkakunnalle (joka on edelleen hieman kesken ja se on täysin ok!) ja sen myötä yksinelämistä uudessa kodissa.

Vastoinkäymisiltä ei fuksivuonnakaan vältytty, sillä sairastelin vuoden aikana enemmän, mitä tähänastisen elämäni  aikana. Vaikka tein kaikkeni välttääkseni tautien saamista, vuoden lopuksi saldona oli kaksi koronavirustautia ja yksi mononukleoosi. Myös uuden opiskelijan painajainen toteutui, sillä haalareita sai odottaa lähes vappuun asti. Yksinolo oli ajoittain ekstroverttiminälle vaikeaa, vaikka tekemistä riitti kiireeksi asti. Monen asian tekeminen ilman muiden apua oli aluksi haastavaa, mutta lopulta nosti tunnetta siitä, että pystynhän minä tähänkin ihan itse.

Kaikesta huolimatta ja osittain myös sen vuoksi, tämä vuosi on ollut elämäni vuosi. Tänä vuonna olen onnistunut, epäonnistunut ja jotain niiden väliltä. Olen oppinut, ettei vuoden tapahtumia voi käsikirjoittaa mielessä etukäteen, sillä juonenkäänteitä on aina odotettavissa. Olen oppinut hurjasti psykologiasta, elämästä ja itsestäni. Niinpä vinkkinä tuleville, miksei myös nykyisillekin opiskelijoille: elä päivä kerrallaan, 365 kertaa, ja katso sitten, millaisen tarinan, vuoden, olet saanut aikaan.