Logopedian ja toimintaterapeutin opinnot: kahden tutkinnon kokemuksia

Olen Sofia, maisterivaiheen logopedian opiskelija Turun yliopistossa. Isona minusta tulee siis puheterapeutti. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen opiskelupaikkani. Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan toimintaterapiaa, josta valmistuin 3,5 vuoden  opintojen jälkeen. Tästä ajasta viimeiset puoli vuotta aloittelin samanaikaisesti  logopedian opintoja. Miten selvisin kaksista päällekkäisistä opinnoista ja miksi  päädyin ensimmäisten opintojen jälkeen opiskelemaan vielä toista alaa? Vastaan myös usein kuulemaani kysymykseen: Mitä on toimintaterapia ja puheterapia? 

Toimintaterapia on kuntoutusta, jossa tuetaan yksilön selviytymistä omatoimisesti arjessa. Toimintaterapiassa voidaan tukea esimerkiksi motorisia taitoja, tunne- ja  vuorovaikutustaitoja, oman toiminnan ohjaamista ja oppimistaitoja, aistitiedonkäsittelyä, hahmottamista, keskittymistä, minäkäsitystä ja itsetuntemusta. Puheterapiassa keskitytään vuorovaikutukseen ja kommunikointiin, puheen, kielen, nielemisen ja syömisen sekä äänen häiriöihin. Molemmat opinnot johtavat ammattiin, jossa edellytetään halua työskennellä erilaisten ihmisten kanssa heidän terveytensä, toimintakykynsä ja hyvinvointinsa edistämiseksi. Työpaikkamahdollisuudet ovat moninaiset ja näiden alojen ammattilaisiin voikin törmätä esimerkiksi terveyskeskuksessa, sairaalassa, päiväkodissa, koulussa, järjestöissä, asumisyksiköissä ja yksityisenä ammatinharjoittajana. 

Miksi sitten hakeuduin vielä logopedian opintoihin? Lukion abivuonna koin kovaa painetta siitä, että opiskelemaan on päästävä. En kuitenkaan tiennyt, minne haluaisin hakea. Moni asia kiinnosti, mutta mikään ei noussut vahvasti yli muiden. Lopulta löysin logopedian opinnot, joissa yhdistyi kiinnostavasti puhe, kieli, lääketiede ja psykologia. En kuitenkaan halunnut jättää hakua yhden paikan varaan,  joten löysin hyväksi toiseksi vaihtoehdoksi toimintaterapiaopinnot. Hakukevään jälkeen lopputulos oli, että pääsin pääsykokeella toimintaterapiaopintoihin sisään. Opinnot etenivät mallikkaasti, mutta takaraivolla pyöri ajatus, että hakisinko sittenkin vielä uudestaan. Keväällä 2021 huomasin yhtäkkiä yrittäväni täysillä päästä sisään logopedian opintoihin. Ilo oli ylitsepulppuava, kun heinäkuussa opintopolkuun kilahti tieto siitä, että olin päässyt sisään. 

Kaksien opintojen samanaikainen järjestäminen oli onneksi helppoa, sillä viimeisenä syksynä toimintaterapian opintoja oli enää niin vähän jäljellä. Sain myös vähennettyä niitä järjestämällä kesälle harjoittelun. Viimeisiä opintopisteitä toimintaterapiaopintoihin keräilin AMK:in klinikalla joustavasti työskennellen, jonka lisäksi tein erinäisiä pieniä projekteja puuttuvan opintopistemäärän kasaamiseksi. Opettajat olivat tilanteessa ihanan kannustavia ja joustavia. Uskon, että opintojen yhdistäminen olisi onnistunut myös enemmän keskeneräisissä opinnoissa! 

Toivon, että vaikka nykyään opiskelupaikkaa hakiessa ensikertalaisuudella on iso merkitys, se ei muodostuisi kenellekään esteeksi toisen opiskelupaikan hakemiselle. Opiskelu on rikkaus ja meidänkin alalta löytyy paljon tyyppejä, joilla on jo jokin toinen tutkinto taskussa tai keskeneräisenä taustalla. Toimintaterapian opinnoista on ollut nyt logopediaa opiskellessa hurjasti hyötyä ja vaikka opiskeluvuosia kertyykin aika monta, on työelämävuosia vielä hurjan paljon jäljellä.