Antropologia tutkii ihmistä kulttuurisena olentona. Kaikki ihmislajille ja ihmisten kulttuureille ominaiset piirteet ovat sellaisia asioita, joista antropologi voi olla kiinnostunut. 

Antropologia on Suomessa sen verran vähän tunnettu ala, että ainakin minusta tuntui siltä, ettei kukaan ollut kiinnostunut antropologista – ei ainakaan työllistääkseen tämän. 

Kerron seuraavaksi oman tarinani siitä, miten monen mutkan jälkeen löysin tavan hyödyntää sosiaali- ja kulttuuriantropologian opintojani.

Miksi valitsin huonosti työllistävän pääaineen?

Itse on ole kertaakaan kyseenalaistanut sitä, että valitsin pääaineekseni sosiaali- ja kulttuuriantropologian. Jos olisin taas 18-vuotias ja minun pitäisi alkaa lukea yliopiston pääsykokeisiin, valitsisin empimättä saman aineen – kaikesta huolimatta.

Monet muut ovat kyseenalaistaneet puolestani sen, miksi hakeuduin lukemaan juuri antropologiaa esimerkiksi lääketieteen opintojen sijaan. 

Sain kimmokkeen hakeutua opiskelemaan juuri antropologiaa ollessani 16-vuotias. Olin käymässä Länsi-Afrikassa, ja tulin jutelleeksi erään kansainvälisessä organisaatiossa työskennelleen ulkomaalaisen henkilön kanssa. 

Sain tietää, että hänen pääaineensa oli aikoinaan ollut antropologia. Otin selvää siitä, mitä antropologia on, sekä selvittääkseni uuden sanan merkityksen että voidakseni mahdollisesti seurata hänen jalanjälkiään kansainvälisiin tehtäviin.

Kävi ilmi, että antropologia on juuri sitä, mistä olin kiinnostunut – ihmisten ja heidän tapojensa, näkemystensä, uskomustensa ja toimintamalliensa tutkimista. 

Sain ylioppilaskirjoitusten jälkeen opiskelupaikan, ja sivuaineikseni valitsin Helsingin yliopistossa sekä folkloristiikan että viestinnän. 

Uskoin viestinnän olevan tuleville työnantajille se tutuin ja helposti lähestyttävin aine, ja olinkin osittain oikeassa. Tieto viestinnän sivuaineena opiskelemisesta herätti kiinnostusta muutamissa työhaastatteluissa (siihen se sitten aina jäikin), ja kaikki oppimani on nykyisessä yritystoiminnassani erittäin tärkeää.

Missä kaikkialla ehdin olla töissä?

Opiskelujen aikana olin töissä useissa eri myymälöissä. Hyllytin, tein inventaariota ja olin kassalla. Kokeilin myös puhelinmyyntiä, ja satunnaisesti tein oikolukuja pientä palkkiota vastaan.

Opiskelujen jälkeen lopetin kassalla, sillä uskoin saavani töitä muualta. Pesti pankin taustatoiminnoissa osoittautui kuitenkin lyhytaikaiseksi.

Vietin miltei kaksi vuotta jakaen mainoksia ja tehden lyhytaikaisia sijaisuuksia tai kiireapulaisen hommia kaupan alalla. Lyhimmät työkeikat kestivät vain muutaman päivän.

Sen jälkeen työskentelin muun muassa:

1. puoli vuotta varuskunnan keittiössä

2. kesän risteilyaluksen siivoojana

3. valtion virastossa tietokantojen päivittäjänä

4. joulukorttien lajittelijana

Henkilökohtaisten syiden vuoksi huomasin joutuvani muuttamaan yllättäen Joensuuhun. 

Antropologian opinnot ja vaihto-oppilaana hankittu swahilin taito eivät olleet kovin kuumaa kamaa joensuulaisilla työmarkkinoilla. 

Niistä tuntui olevan vieläkin vähemmän hyötyä kuin pääkaupunkiseudulla, missä olin sentään päässyt muutaman kerran haastatteluun löydettyäni koulutustani vastaavan avoimen työpaikan.

Tietenkin rekrytoijat huomioivat myös muita asioita kuin sen, mitä hakija on opiskellut. Hakijan työkokemus, suosittelijat, harrastukset, ensivaikutelma… kaikki vaikuttaa lopputulokseen, mutta lähdin kirjoittamaan tätä artikkelia keskittyen siihen, miten vähän tunnettu ja siksi hankalasti työantajille myytävissä oleva aine antropologia on.

No, Joensuussakin työskentelin kassana, minkä ohella siivosin tehtaiden koneiden alustoja kaksi kertaa viikossa. 

Joensuulaistilamme tähtää omavaraisuuteen, joten vapaa-ajan ongelmia ei kotieläinten, puutarhan, kasvimaan ja puiden hakkaamisen ansiosta ollut, vaikka palkkatöitä oli toisinaan vain noin 20 tuntia viikossa. 

Osallistuin Joensuussa myös korkeakoulutettujen työllistämiseen tähtäävään hankkeeseen, sillä olin motivoitunut tekemään edes jollain tavalla yliopisto-opintoihin liittyvää työtä. 

Hankkeen myötä sainkin hyviä vinkkejä työnhakuun – parempia kuin Etelä-Suomessa, missä ammatinvalintapsykologi suositteli laitoshuoltajan oppisopimuskoulutusta, kun kerroin olevani valtiotieteiden maisteri, joka etsi työtä, mistä saisi kohtuullisen korvauksen.

Miksi päädyin perustamaan yrityksen?

Kuulin sattumalta yrityksestä, mikä tarvitsisi verkkosivuilleen tekstisisältöjä. 

Kaikenlaisen tekstin tuottaminen on aina ollut minulle luontevaa, joten otin yhteyttä kyseiseen firmaan. Ehtona oli kuitenkin se, että laskuttaisin joko yrityksen tai laskutuspalvelun kautta, sillä kyseinen yritys ei halunnut minua palkkalistoilleen.

En rynnännyt suin päin täyttämään yrityksen perustamiskaavakkeita, vaan kokeilin ensin laskutuspalvelua eli kevytyrittäjyyttä. Olin aikaisemminkin laskuttanut laskutuspalvelun kautta joistain satunnaisista keikoista, joten käytäntö oli tuttu jo ennestään.

Muutaman kuukauden päästä huomasin tilausten kasvaneen niin paljon, että minun oli kannattaa perustaa oma toiminimi (minkä myöhemmin muutin kommandiittiyhtiöksi). 

Löysin myös toisen asiakkaan, ja pikkuhiljaa asiakkaita tuli lisää. 

Yritykset ovat valmiita maksamaan verkkosivujen, verkkokauppojen, blogien ja sometilien sisällön tuottamisesta, joten alan tulevaisuus vaikuttaa suhteellisen valoisalta koronakriisistä huolimatta.

Millä tavoin voin hyödyntää antropologian opintojani yrityksessäni?

Läheskään joka projektissa en voi hyödyntää esimerkiksi eräiden afrikkalaisten kulttuurien tuntemustani, mutta aina silloin tällöin tulee vastaan projekti, missä antropologian (ja folkloristiikan) opintoni auttavat. 

Aika yliopistossa opetti paljon muutakin tärkeää, kuten tiedonhakua, lähdekritiikkiä ja projektinhallintaa.

Asiakkaiden projekteja toteuttaessani törmään usein aihealueisiin tai näkökulmiin, mitkä haluaisin tuoda esille kirjallisessa muodossa. 

Siksi minulla on oma blogi, missä voin julkaista artikkeleita juuri sillä hetkellä minua kiinnostavista ja inspiroivista aiheista. 

Blogini Kultainto on tarkoitettu antamaan säästämiseen, ekologiseen elämäntapaan ja lisätulojen hankkimiseen antavia vinkkejä (niitä, joita itse hyödynsin opiskelu- ja työttömyysaikana, ja mitkä ovat edelleen käytössä), mutta kirjoitan paljon myös ilmastonmuutoksesta, omavaraisuuden tavoittelemisesta, ekoyhteisöistä ja kansanperinteestä. 

Aasinsilta rahan säästämiseen on joskus varsin hutera, mutta tarve kirjoittaa jostain tietystä asiasta on toisinaan liian suuri, joten viis huteruudesta.

Olen onnekas, koska voin hyödyntää rakkauttani kirjoittamiseen sekä kaikkea yliopistossa oppimaani. 

Olen onnekas myös siksi, että voin työskennellä kotoa käsin voiden vaikuttaa suuresti siihen, milloin työskentelen ja mitä teen. 

En tunne oloani onnekkaaksi silloin, kun monen projektin deadline painaa päälle, asiakas on tyytymätön, kirjanpitäjä kyselee kadonneiden kuittien perään, kaivo on tyhjentymässä ja kissa oksentaa matolle, mutta kenenkään elämä ei ole aina yhtä juhlaa.

Ole rauhassa levoton

Tällä hetkellä olen tyytyväinen siihen, mitä saan tehdä työkseni, ja millaista korvausta minulle siitä maksetaan. 

Tie tähän pisteeseen kesti minun tapauksessani 11 vuotta, sillä muutin pois kotoa 19-vuotiaana. Muutto tarkoitti sitä, että minun piti elättää itseni omalla työlläni, ja elämä muuttui lähes jatkuvaksi työpaikkailmoitusten selaamiseksi. 

En varsinaisesti suunnitellut yrittäjyyttä, sillä kaihdoin ajatusta yrittäjyyteen liittyvästä epävarmuudesta. Yrittäjyys käynnistyi vahingossa satuttuani olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Sinullakin saattaa olla takanasi pitkä ajanjakso täynnä epätoivoista työpaikan etsintää.

Jos minulla olisi antaa jokin kikka kolmonen, jotta sinäkin saisit itsesi näköisen työpaikan, tekisin sen.

Minun ainoa neuvoni on se, minkä itse sain kuulla lukiolaisena. Se on ote Mikko Kuustosen biisistä: ”ole rauhassa levoton”.

Etsi, kokeile, onnistu, tyydy, pety – mutta älä luovuta.