Yle Kioski uutisoi hiljattain koronan aiheuttamien rajoitusten lisänneen
korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyyttä, uupumusta ja ahdistusta. Nämä ovat vakavia
ongelmia, joista myös allekirjoittanut kärsii lähes päivittäin. Etäopiskelu aiheuttaa etenkin
yksinäisyyttä. 

Aloitin itse syksyllä viestinnän opinnot Tampereen yliopistossa niin sanottuna koronafuksina.
Muutaman ensimmäisen viikon ajan pääsimme tutustumaan toisiimme tuutoreiden
järjestämissä tapahtumissa. Syksyn mittaan tapahtumat kuitenkin peruuntuivat yksi toisensa
jälkeen. En ole vielä kertaakaan esimerkiksi käynyt luennolla luentosalissa, kahvitellut
yliopiston kahvilassa tai opiskellut kavereiden kanssa kirjastossa. Yliopisto-opiskelu ei siis
ole vastannut odotuksiani juuri lainkaan. Ajoittain pintaan on noussut myös syyllisyyden
tunteita, sillä ilman muuta ansaitusta opiskelupaikasta pitäisi olla paitsi iloinen ja onnellinen,
ennen kaikkea kiitollinen. On etuoikeus saada opiskella haluamaansa alaa, kun niin monet
muut aloittavat taas kevään mittaan haku-urakkansa. On kuitenkin hankala olla kiitollinen
jostain, joka aiheuttaa niin paljon negatiivisia tunteita ja olotiloja.

Etäopiskelu on paitsi kuormittavaa, myös yksinäistä. Siksi olen äärettömän kiitollinen siitä
opiskeluyhteisöstä, jonka jäseneksi olen päässyt. Oman pääaineeni yhteisö on pienehkö,
mutta todella tiivis, ja pääsimme muutaman ensimmäisen viikon ajan ryhmäytymään fuksien
kesken normaalisti, mistä olen edelleen todella kiitollinen. Syksyn mittaan tapahtumat
kuitenkin peruuntuivat yksi toisensa jälkeen, ja elämä keskittyi työpöydän ääreen sekä
sosiaaliseen mediaan, missä on helppoa pitää yhteyttä ystäviin ja uusiin tuttaviin
koronaturvallisesti.

Olen Instagramissa osa studygram-yhteisöä, eli ylläpidän tiliä, jossa jaan kuulumisiani,
muistiinpanojani ja aina välillä myös joitain hyödylliseksi kokemiani vinkkejä. Kun perustin
tilini vuonna 2018, ilmiö ei ollut vielä rantautunut Suomeen. Viimeisen vuoden aikana
suomalaisten tilien määrä on kuitenkin kasvanut huimasti, ja studygram-yhteisöstä on tullut
paikka, jossa uskaltaa jakaa sekä opiskelun ilot että surut. Olen muiden tilien kanssa
tekemisissä lähes päivittäin, ja jaamme toisillemme niin kirjavinkkejä kuin vertaistukeakin.
Porukkaan on helppoa päästä mukaan ja verkostoitua, vaikka sitten nimimerkin takaa.
Tämän tarinan opetus on kaiketi se, että oman yhteisön voi löytää yllättävistäkin paikoista,
kun muistaa itse olla avoin ja aktiivinen.

Kun Korkeakouluopiskelijat lähestyi minua Instagramissa, olin kuin puulla päähän lyöty siitä,
etten ollut törmännyt heihin aiemmin. Sain myös toisen osuman, sillä profiilin teksti “Yhteisön
tarkoitus on edistää korkeakouluopiskelijoiden yhteenkuuluvuutta – koska yhdessä se on
helpompaa” iski ainakin tätä koronafuksia kuin nyrkillä silmään. On tärkeää, ettei kukaan
jäisi yksin, ja kynnys tutustua uusiin ihmisiin ja yhteisöihin saattaa nousta korkeaksikin. Juuri
siksi Korkeakouluopiskelijoiden kaltaiset yhteisöt ovat tärkeitä kompastusvaaran
ehkäisemiseksi. Mikäpä muu tekisi opiskelusta parempaa kuin yhdessä jaetut kokemukset,
vinkit, tarinat ja ennen kaikkea vertaistuki!

Siksi olen iloinen, jos myös Sinä olet löytänyt tämän yhteisön pariin ja toivon, että otat
tilaisuuden vastaan avoimin mielin. Toivottavasti löydät oman paikkasi!

-Tilda

@studytilda