Opintovapaa ja perheellisenä opiskelu

Sain keväällä viestin, jossa kyseltiin halukkuuttani kirjoitella opiskeluistani tai muusta itseäni kiinnostavasta aiheesta jaettavaksi muille opiskelijoille. Hieman epäröin, mutta tartuin haasteeseen. Aikuisopiskelijana haluankin avata teille lyhyesti omia kokemuksiani opintovapaavuodesta ja hypystä opiskelijamaailman +40-vuotiaana perheellisenä.

Opiskelen Turun yliopistossa kasvatustieteiden tiedekunnassa pääaineenani erityispedagogiikka. Erityispedagogiikka valikoitui pääaineekseni työelämäkokemukseni kautta vahvasti tuen tarpeisten lasten kanssa työskennellessäni. Opetus-, kasvatus- ja ohjausalalla on huutava pula erityispedagogisesta osaamisesta. Opiskelusuuntaa valitessani en siis ole tehnyt hyppyä täysin alalta toiselle. Pian tulee täyteen vuosi siitä, kun jättäydyin pois työelämästä opintovapaalle ja odotin tietysti innokkaana sitä kaikkea, mitä onkaan vastassa. Aiemmat neljä vuotta olin opiskellut työn ohessa. En näin jälkikäteen tiedä, miten ihmeessä se onnistui. Opintopisteitä kertyi kuitenkin tuona aikana aikamoinen määrä. Ennen kasvatustieteen opintojen pariin siirtymistä vuonna 2020 suoritin työn ohella liikunnan ammattitutkinnon kahden vuoden sisällä. Sitä aiemmista opinnoista (amk) olikin jo aikaa lähes 15 vuotta. Ilo oli muuten huomata, että yliopisto hyväksiluki edelleen amk:ssa suorittamiani opintoja.

Miltä korkeakouluopinnot ja hyppy täysipäiväiseksi opiskelijaksi on sitten tuntunut pitkän (!) tauon jälkeen. Ensinnäkin on helpottavaa, kun saa keskittyä vain opiskeluun. Ja se akateeminen vapaus! Kasvatustieteen opiskelijalla on mielettömät mahdollisuudet tehdä opinnoistaan omannäköiset esimerkiksi sivuainevalinnoilla. Myös muita vapaasti valittavia opintoja on paljon! Minullekin selkiytyi täysin tämä kaikki vasta opintojen jo alettua. Itse ainakin tässä vaiheessa keskityn kasvatustieteen (ja erityispedagogiikan) asiantuntijaopintoihin, mutta halutessani voin hakeutua esimerkiksi pedagogisiin ja muihin opintoihin täydentämään tutkintoani opettajan pätevyyksillä. Myös aikuiskasvatustiede on alkanut kiinnostamaan. Jos tekisin pääainevalintani nyt, saattaisi se olla aikkari. Onneksi voin vapaasti valittaviin opintoihin valita kursseja myös siltä saralta.

Alussa olin kauhusta kankeana, että minä ja ne nuoret! Onneksi aika pian selvisi, että meitä fossiileja on muitakin (tämä Fossiili-nimi muuten elää meidän ”hieman iäkkäämpien” opiskelijoiden omassa whatsapp-ryhmässä). Ja opiskelukavereita löytyi myös samankaltaisilla ammatillisilla taustoilla kuin minä. Samoista taustoista tulevien opiskelukavereiden kautta tullut vertaistuki onkin ollut korvaamatonta. Jokaisella on vähän erilainen opinpolku kuljettavana ja harvemmin osuimme esimerkiksi samoille kursseille, mutta whatsapp-ryhmä ja satunnaiset lounastreffit yliopistolla ovat tuiki tärkeitä. Ja hei, myös nuorempiin opiskelukavereihin on ollut mukava tutustua ja koen, että he ovat hyvin ottaneet meidät vanhemmatkin porukkaan mukaan! Ja täytyy sanoa, että ihan superfiksuja nämä kaikki nuoret! Muutamia vuosia omaa esikoistani vanhempia. Kaikki keskustelut heidän kanssaan ovat antoisia ja heidän opiskelutuotokset tosi taitavasti tehtyjä. Opin yhteistyöstä heidän kanssaan (ja heitä vain seuraamalla) myös paljon.

Vielä vuosituhannen vaihteen jälkeen itse nuorena opiskelijana totuin kirjoittamaan luentopaperille kaikki muistiinpanot. Pakko tunnustaa, että kynä ja luentolehtiö kuuluvat edelleen opiskelureppuni sisältöön kannettavan ohella. Olen kuitenkin huomannut, että noin yleisesti kaikki (ihan kaikki) tehdään koneella ja koneelle! Kyllä, minäkin teen sitä koko ajan enemmän, mutta ilman kynää ja paperia en vielä osaa olla. Koen myös opin menevän paremmin perille kirjoittaessani käsin.

Opintovapaan aikana olen ehtinyt (myös jaksanut) olla enempi perheen arjessa ja kolmen lapsemme harrastuksissa mukana. Urheilevien lasten treenikuskauksia on lähes viikon jokaiselle päivälle ja pelejä saattaa osua useampia samalle viikolle, unohtamatta turnausreissuja sekä muita urheilun ulkopuolisia harrastuksia ja juttuja. Opintovapaa ja ei niin sidotut aikataulut, vaan omat suunnittelemani ja joustavat, ovat mahdollistaneet minun osallistumisen näihin mutkattomammin. Ehdin halutessani harrastamaan myös itse sekä pitämään paremmin huolta itsestäni ja omasta hyvinvoinnista. Työelämän pyörteissä tämä tärkeä juttu on välillä unohtunut. Olen nauttinut tämänhetkisestä todella paljon!

Alunperin tarkoitukseni oli palata töihin kesäkuun alussa. Jatkoin kuitenkin opintovapaata vuoden loppuun. Palaanko vuodenvaihteessa töihin täyspäiväisenä ja mitä tulen jatkossa tekemään, sitä en vielä tiedä. Itselle rakas ja tärkeä työ on odottamassa, mutta en kiellä sitä, etteikö opiskelujen myötä olisi noussut halu ehkä kokeilla myös jotakin uutta. Mahdollisuudet ovat valtavat. Minunhan pitäisi vaan osata perustella oma osaamiseni ja se, miksi juuri minä olisin johonkin tiettyyn työhön sopiva. Tituleeraan itseäni myös jossakin määrin moniosaajaksi –onhan minulla monenlaista opiskelutaustaa sekä työelämäkokemusta siihen päälle.

Syksyksi on odotettavissa monia mielenkiintoisia opiskelujuttuja ja myös muuta kivaa opiskelujen ulkopuolelta. Otan viimeisen asti kaikesta kaiken irti. Välillä tietysti tuntuu, että aika loppuu kesken. Ehkä eniten odotan jo pian alkavaa Työelämän ja henkilöstöasioiden TYHE-opintokokonaisuutta. Siellä on monta kiinnostavaa kurssia odottamassa. Ainut mikä hieman hirvittää, on edessä oleva graduprojekti. Haluaisin totta kai sen nopeasti purkkiin, mutta koska töihin paluu on kuitenkin edessä kesken projektin, niin teenkö sitä vuoden vai useamman, sitä en tiedä vielä.

Loppuun vielä yksi tärppi kaikille: Sote-akatemian monitieteiset opinnot. Olen niistä koonnut kanditutkintoni viimeisen sivuainepaketin ja suosittelen etenkin sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja opetusalan opiskelijoiden tutustumaan, mitä mahdollisuuksia Sote-akatemialla (www.utu.fi/sote) olisi tarjota. Kurssit ovat kaikille avoimia, pääosin itsenäisesti opiskeltavia verkkokursseja, joten ne sopivat myös etäopiskelijoille ja työnohessa tiedonjanoa täydentäville sekä muuten vain opintopisteitä kerääville. Kaikki aiheet ovat erityisen ajankohtaisia, sopii siis kyllä muillekin kuin em. aloja opiskeleville.

Mukavaa loppukesää ihan kaikille (Turku tänään tätä kirjoittaessani lähes +30 astetta) ja tsemppiä opiskelusyksyyn ja tulevaan lukuvuoteen! Suosittelen hyppyjä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Olen itse tehnyt niitä viimeisen vuoden aikana melko monta ja kaikki uudet kokeilut ovat olleet kannattavia. Olen myös saanut mentorointiapua tulevien valintojeni tueksi, mutta se olisi kokonaan oma juttunsa (iso kiitos näille kahdelle mentorilleni!). Muistakaa olla armollisia itsellenne, älkää sitoko kaikkea liiaksi aikatauluihin sekä pyytäkää apua ja lisääaikaa esimerkiksi tehtäviin tarvittaessa. Opettajat ovat pääosin hyvin ymmärtäväisiä ja haluavat tukea opiskelijoita opintojen eteenpäin viemisessä.

-Terhi

P.S. Enkä voi olla lisäämättä, että kaiken tämän minulle on mahdollistanut aikuiskoulutustuki. Tuki on tällä hetkellä hallituksen leikkauslistalla, samoin kuin massiiviset leikkaukset vapaan sivistystyön saralle. Toivon sydämestäni, että myös kaikille tulevaisuuden aikuisopiskelijoille uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen mahdollistetaan edelleen esimerkiksi edellä mainitun tuen turvin. Onhan elinikäinen oppiminen ja monialainen osaaminen se juttu, jota yhteiskunta nyt korostaa!