Korkeakouluopiskelijoiden ryhmätyöskentely kaipaa tukea

Korkeakouluopiskelija, oletko kokenut ryhmätyöskentelyn joskus haastavana? Esimerkiksi siten, ettei ryhmätyötä oikein saada alulle, työnteko jakaantuu epätasaisesti tai joku jättäytyy yhteistyöstä kokonaan syrjään? Pahimmillaan ryhmätyö jää muutaman opiskelijan harteille ja passiivisia opiskelijoita syyllistetään osallistumattomuudesta. 

Korkeakouluissa jaetaan pienryhmät joskus satunnaisesti, millä on sinänsä hyvä tarkoitus. Opiskelijoiden halutaan sekoittuvan ja tutustuvan toisiinsa. Kommunikointi arvonnan tuloksena muodostetun ryhmän kanssa voi olla kuitenkin vaikeaa, jos ryhmän jäsenet eivät tunne toisiaan ennestään. Tuntemattomien kanssa ryhmätyön aloittaminen voi tuntua pelottavalta, jännittävältä tai jopa ahdistavalta:

”Entä jos muut eivät pidä minusta?” 

”Entä jos minua pidetään tyhmänä?”

”Entä jos en pääse ryhmään mukaan ja jään yksin?”

Nämä ovat täysin inhmillisiä pelkoja, jotka voivat vahvistua, jos kynnys kohtaamiseen on liian korkea. Opiskelijat eivät lainkaan tunne toisiaan, mutta heidän pitäisi synnyttää annetussa ajassa onnistunut ja laadukas yhteisprojekti — Aika suuri vaatimus, vai mitä?

On olemassa toimintatapoja, joilla tätä kohtaamisen kynnystä voidaan madaltaa ja pienryhmien toimintaa helpottaa. Opiskelijoiden jännitystä ja mahdollisia pelkoja voidaan hälventää ja luottamusta toisiin vahvistaa niin, että ryhmätyöskentely saa paremmat eväät onnistumiseen.

Tämä voidaan tehdä yksinkertaisimmillaan niin, että opettaja pyytää ryhmiin jaon jälkeen opiskelijoita jakamaan itsestään muutaman pienen asian oman pienryhmänsä kesken, esimerkiksi lempivärin, lempiruoan ja liikuntavälineen, jolla liikkuu mieluiten. Mitä helpompi tehtävä, sen helpompaa jokaisen on osallistua. 

Jo se, että tulee katsoneeksi ryhmänsä jäseniä silmiin, nähneeksi heidän ilmeitään ja eleitään ja kuulleeksi heidän puhettaan — vaikka vain lyhyesti — lisää ihmisten välistä luottamusta ja sitouttaa ryhmää toisiinsa. Pienikin ohjattu tutustuminen madaltaa yhteistyön kynnystä eli helpottaa ryhmätyöhön osallistumista. Ja kun tutustumista ohjaa opettaja, se ei jää yksittäisten opiskelijoiden harteille. 

Tällaista toimintaa kutsutaan ryhmäyttämiseksi. Siinä opettaja tai muu ryhmänohjaaja vahvistaa tietoisesti ryhmän jäsenten keskinäistä vuorovaikutusta, tuntemista ja luottamista. Parhaimmillaan ryhmäyttäminen vahvistaa ryhmään kuulumisen kokemusta ja lisää ryhmän jäsenten tyytyväisyyttä, turvallisuudentunnetta ja hyväksyntää. Myös itseluottamus lisääntyy, kun opiskelijat huomaavat, että muut ovatkin ihan hyviä tyyppejä. Samaan aikaan osallistumista estävät tunteet kuten pelko, epävarmuus ja häpeä vähenevät.

Opiskelijoiden tutustumista tukemalla ennaltaehkäistään yksinäisyyttä ja ulkopuoliseksi jäämistä, jotka ovat olleet lähivuosina lisääntyviä ongelmia kaikilla kouluasteilla. Yhteistoiminnan tukeminen kiinnittää opiskelijat paremmin kouluyhteisöön ja opintoihin, mikä vähentää myös opintojen keskeyttämisen riskiä.

Tuetaanko opiskelupaikassasi mielestäsi tarpeeksi ryhmätöiden onnistumista? Pitäisikö korkeakouluihin lisätä ryhmätyöskentelyä ja osallistumista helpottavaa toimintaa?