Biokemian kautta lääketieteelliseen

Opiskelen Oulun yliopistossa kolmatta vuotta lääketieteen opintoja. Olen tiennyt jo melko  nuoresta asti, että haluan isona olla lääkäri. Lukiossa kävin kaikki fykebi-aineiden kurssit, mutta en silloin ollut vielä sisäistänyt, kuinka paljon opiskelua lääkikseen sisäänpääsy vaatii. Valmistuin lukiosta M-papereilla.  

Lukion jälkeen aloitin valmennuskurssin lääketieteen opintoja varten. Hain yhteishaussa myös  opiskelemaan biokemiaa. Biokemian pääsykokeeseen ei tarvinnut valmistautua, koska se perustui kokeessa jaettavaan materiaaliin, joten päätin käydä kokeilemassa pääsykoetta.  Kesällä kuulin, että pääsykokeiden tulokset on tulleet ja kirjauduin Opintopolkuun. Pisteet eivät  riittäneet lääkikseen, mutta biokemialta tarjottiin opiskelupaikkaa. Otin biokemian paikan vastaan ensikertalaisuuskiintiöstä huolimatta ja aloitin opinnot.  

Lääkishaaveet eivät kadonneet biokemialla opiskellessa vaan voimistuivat entisestään. Tajusin,  että haluan oikeasti lääkikseen, enkä halua tehdä pelkkää tutkimustyötä tulevaisuudessa.  Opiskelin keväisin pääsykokeeseen samalla, kun suoritin biokemian opintoja. Koronan takia  biokemian opiskelu siirtyi etäopetukseksi, mikä oli minun kannalta hyvä asia, koska pystyin  paremmin keskittymään pääsykokeeseen opiskeluun. Vuonna 2021 aukesi vihdoin paikka  lääkiksestä.  

Millaista opiskelu lääketieteellisessä on ollut?  

Oulussa kaksi ensimmäistä vuotta on preklinikkaa ja loput neljä vuotta klinikkaa. Preklinikka on  suurimmaksi osaksi teoriapainotteista opetusta. Preklinikkaan kuuluu myös mm. tiedonhaun ja  kielten kursseja. Ensimmäisen vuoden kevät on suurimmaksi osaksi biokemian opintoja ja sain ne kurssit hyväksiluettua aiemmilla opinnoillani. Biokemialla opiskelu ei siis missään nimessä ollut huono asia, vaikka se vaikeutti sisäänpääsyä.  

Preklinikassa opiskelu oli välillä puuduttavaa, kun olisi halunnut päästä jo harjoittelemaan  käytännön asioita. Onneksi preklinikan opintoihin kuuluu terveyskeskusharjoittelut, missä pääsee seuraamaan lääkärin työtä. Preklinikassa pääsimme mm. ottamaan toisiltamme  laskimoverinäytteet, auskultoimaan sydäntä ja pistämään puuduteaineita. Myös ensimmäinen  ruumiinavausopetus oli preklinikan aikana.  

Nyt vihdoin klinikan alettua, siirrymme pikkuhiljaa enemmän sairaalan puolelle ja meillä on paljon enemmän käytännön harjoituksia ja pääsemme vihdoin näkemään ja tutkimaan potilaita. Opiskelu tuntuu paljon mielekkäämmältä, kun teoriaa päästään kokeilemaan/näkemään käytännössä ja näin asiat jäävät myös paremmin mieleen. Odotan innolla tulevia klinikkavuosia ja potilaskohtaamisia. Opiskeltavaa asiaa on paljon, mutta halu oppia asioita on myös suuri.